tiistai 21. elokuuta 2012

Hevosenleikkiä

Niskaani on hiipinyt jo jäykkäkouristus eli kesää ei ole enää jäljellä (hyh helvetti, miten paska biisi tuosta tuli mieleen ja ihan tarkoituksella): tarkoittaa siis sitä, että työpaikan runsauden sarvesta tursuaa harteille sen verran lastia, että en ole ehtinyt/jaksanut edes blogia päivittää.

Tulin nyt kuitenkin jakamaan viisauttani, koska a) tämä on niin helvetin tärkeää, b) koska haluan leveillä kaikille, kuinka kaiken työpaikan fiksun ja innovatiivisen toiminnan ohella harjoitan älykästä keskustelua myös täällä kotona.

Tyttäreni leikki tänään nappulapalapelin hevosella. Minä toimin pollen laukkaratana. Rötkötin sohvalla pikkarit persvaossa ja työasusta päälleni jäänyt toppi ja ihmettelin, miten järkyttävän holtittomia hyppäyksiä koni pinkoi mahallani ja säärilläni penskan käden varassa. Rupesin mukaan leikkiin.
"Koppati-koppati-koppati-koppati", minä sanoin. Nassikkahan tästä ilahtui ja virnisti kuin Hangon keksi. Hepo hyppäsi jälleen tissiltäni mahalle ja siitä reisille.
"KOPPATI-KOPPATI-KOPPATI-KOPPATI!", minä runoilin ja sain palkakseni 2-veen röhönaurun.
Jatkoimme tätä hetken verran, kunnes siippa astui olkkariin. 

"Mitä te täällä mesootte?", kysyi ukko ja silmäili outoa toimintaa. 
"Pakkauksen heppa laukkaa", minä suhautin kärsimättömänä ja jatkoin jälleen "koppati-koppati-koppatiani".
"No mut toihan on aivan päin peetä", sanoi mieheni ja mulkkasi minua pitkin nokanvarttaan. 
"Se menee, et koppoti-koppoti-koppoti!", lisäsi jätkä - täysin tosissaan ja täynnä ylenkatseellista halveksuntaa.
"No ei tasan mee. Se on koppati-koppati. Kaikkihan sen nyt tietää", minä väitin.
"Mikä ihme-koppati. Kukaan oo koskaan kuullukaan. Se on koppoti. Eikö ookki, Pakkaus, hä?", hölisi ukko ja vetosi siis vielä röyhkeästi ja täysin asiaankuulumattomasti tyttäreemme.
"Sie oot hullu! Mee kysyyn tarhan tädiltä. Se on koppati", karehduin minä. 

Tähän asti ipana oli seurannut laimean uteliaasti tärkeää debattiamme, mutta nyt hän kyllästyi. Hän pakkasi pollensa kainaloon ja jatkoi pöydällä sitä, mitä vasta oli tehnyt tomumajani yllä. Tunnin parin päästä hän hampaidenpesun yhteydessä sitten näytti, mitä oli keskustelustamme oppinut. 

Kun tungin kylppärissä iltarutiinien viimeisellä rastilla hammasharjaa sylissäni pyörivän penskan suuhun, mylväisi hän selvällä suomen kielellä ja täysin oikein painottaen: "Hullu! Hullu!"

Jepujee. Ja se on muuten "koppati".

18 kommenttia:

  1. Mainio pakkaus teidän tyttö! :-)
    Kyllä mie kallistun tohon koppotiin, kun kävi tarkemmin miettimään.

    VastaaPoista
  2. Meikän hoitohevosten kavioiset artikuloivat kopoti-kopoti. Jos molempia talutti yhtä aikaa, niin kavioiden sanonta kuului ko-ko-po-po-ti-ti-kop. Et en sitten tiiä, ehkä eri hepojen kavioilla on eri saundi, mutta vuonohevosen kengittämätön jalka-artikulaatio on siis käynnissä kopoti.

    VastaaPoista
  3. kyllähän se koppoti on ;)

    VastaaPoista
  4. Voi teitä lahjattomia turjakkeita! Lohduttaudun ajatuksella, että olette vain mieheni salajuonen uhreja tai hänen asentamiaan kommenttiautomaatteja. Nimim. koppati.

    VastaaPoista
  5. Jo ensimmäisen "koppati-koppatin" kohdalla hihittelin itsekseni, että sanooko joku oikeasti KOPPATI, mutta päädyin siihen, että se on näin varmasti jossain murteessa. Taitaa kuitenkin olla kyseessä vain henkilökohtainen murre :D

    VastaaPoista
  6. Kullä se koppoti koppoti on. Toistaaltaan itseäni on lapsesta asti huijattu sanomaan patoputki :)

    VastaaPoista
  7. Äänestän koppotin puolesta.

    VastaaPoista
  8. Yksi koppoti täällä myös... aina lahjomaton kuukle ei kyllä tunnistanut koppatia laikaan. Tarjosi kopparia, mutta ehkä sekin on miehesi salajuonen uhri ;-)

    VastaaPoista
  9. Ja täältäkin yksi ääni lisää koppotille - tai oikeastaan siitäkin pitäisi ottaa vielä yksi p pois. ;)

    VastaaPoista
  10. koppoti koppoti.... :)

    VastaaPoista
  11. Ehkä mä olen samalta murrealueelta kuin Oma tila ja ajatuksia, tai sitten meidän lapsuusaikaiset päivähoitajat on samalta alueelta kotoisin tms., koska mullakin tulee ihan selkärangasta se kopoti-kopoti-kop :)

    Mutta koko elämän mittakaavassa on tietysti paljon tärkeämpää osata sanoa HULLU kuin tietää, mikä versio hevosen leikkilaukkaäänestä on oikea! ;)

    (Ja ihan kaikkein oikein versio on tietenkin klip-klop-hevonen-on-pop.)

    VastaaPoista
  12. Sori, mutta mäkin sanon koppoti-koppoti. Mutta mulla ei kyllä ole mitään sitä vastaan että teillä sanotaan koppati-koppati.

    Niin, ja meillä lapsi yks ilta tiesi kertoa isälle että "Voi heevetti!". Mitään en tunnusta. Perkele.

    VastaaPoista
  13. Se on kyllä KOPPATI!

    VastaaPoista
  14. Sehän on KOPOTI - muistattehan seuraavan laulun:
    ****
    Hopoti hopoti hopoti hoi, varsa hypäten hirnuu
    kopoti kopoti kopoti koi, voita Valpuri kirnuu
    voin minä voitelen leivällein, leivän vien minä varsallein
    sitten ei varsani pelkää - oi, jospa pääsis sen selkään

    Hopoti hopoti hopoti hoi, juokse varsani, juokse
    kopoti kopoti kopoti koi, vie minut mummoni luokse
    ylen vuorten me laukataan, läpi) merien kahlataan
    mummo kakkuja paistaa - tekisi mieleni maistaa
    ***

    :)

    VastaaPoista
  15. Kuten kommenttien määrästä huomaamme, on kyseessä turhaan huomiota vaille jäänyt päivän polttava aihe. Onneksi sentään joku komppaa koppatia - sinäkök se oot siskokulta?:-) Tämän arjen anarkistin ja itseni lisäksi on kasvamassa sentään uusi sukupolvi koppatia varten: Pakkaus!

    VastaaPoista
  16. olet rakas Ti, etkä tietääkseni ees minun sisko!

    VastaaPoista