perjantai 23. elokuuta 2013

Rakkautta ennen kotiinlähtöä

Vaikka kaikki lätinöitäni lukeneet tietävät, että olen järki-ihminen vailla vertaa, täytyy myöntää, että olen kaiholla ja innolla katsonut kaikki Richard Linklaterin Rakkautta-sarjan elokuvat.

Vaikka oma suhteeni on kymmenen vuoden jälkeen tietysti ihan helvetin intohimoinen ja yllätyksellinen, näyttää nyt lupaavasti siltä, että Pakkaus luo vielä kuolemattomampaa rakkaussuhdetta poikaan nimeltä Tuomas - ihan tarhasta lähtien.

Tuomas on yhdellä sanalla sanoen TÄY-DEL-LI-NEN. Siihen on monta syytä.

1. Tuomaksella on makkaramaha. Näin ainakin tarhantätien mukaan. Pakkaus oli tarhassa kuulemma haltioituneena huudellut "makkaramaha!" ja käynyt samalla halaamaan Tuomasta. "Makkaramaha"-kutsua oli seurannut paidannostelua ja kiihkeää halailua. Niin kiihkeää, että palapelien palat olivat lennelleet pitkin lattiaa.

2. Tuomas on "ihana". Kysyin, että miksi. Kuulemma siksi, että Tuomas halii Pakkausta. Ihan tarpeeksi viileä syy, minusta ainakin.

3. Tuomas on kaikista paras kaveri, kun se on mukava. Jälleen vitun hyvä perustelu, minusta ainakin.

Raivoisasta rakkaudesta todistaa minusta myös erityisesti se, että Pakkaus kuulemma oli mylvinyt valittunsa perään jopa vessanpytyltä käsin.

Jos tarhantädit eivät ole ruvennet emävalehtelemaan, on tyttäreni istunut pytyllä ja haikuillut samaan aikaan laulua tapaillen, että "Tuomas tuu täää-ään-neeee...sääää ooooot mun paras kaaaaveeeerii...! Haaa-aa-li-taaan!"

Oih!

Rakastunutta. Mutta myös emansipoitunutta. Ja itsevarmaa. Meidän tyttö se ei ainakaan ujostele. Ainoa huoli lienee, että voivat pojat noin kovan valkyyrian edestä kyllä ajan myötä karata. Paitsi Tuomas - tietenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti