Halloweenia tai kekriä kun juhlitaan, päivätinpä minäkin blogin ulkoasut uuteen uskoon! En tiedä vielä, jätänkö ennalleen: tuossa taustassa on jotain mukavan räkäistä. Jotain sellaista räkäistä mitä tämä perhe-elämäkin on. Mielipiteitä otetaan vastaan kuten aina, mutta mainittavaa vaikutusta niillä ei välttämättä ole (tsori).
Onkohan sitten kekrin syy, mutta olen käyttäytynyt eilen ja tänään oudosti.
Ukko oli poissa viikonlopun, joten kiidätin Pakkauksen eilen Mäkkärin (normi nugettisetti molemmille) Makuuniin, missä mukula sai valita just semmoista mässyä, mitä halusi. Irtsarit oli ihan perseestä, suklaata sen olla piti (ihanaa, olen tehnyt vanhempana jotain oikein!).
Otettiin Fazerinaa, Geishaa, Juliaa, Dacapoa, Dumlea ja sitten vielä Rollo-toffeita. Pussi painoi valehtelematta yli puoli kiloa. Tämän lisäksi kainalooni ahtautui kuin huomaamatta iso pussi juustonaksuja ja pistaasipähkinöitä (nam!). (Lisäksi kävin Nesteeltä hakemassa myöhemmin vielä erikseen Bastogne-keksejä.)
Kun edellämme maksanut asiakas, jolla oli ilmiselvästi hometta - siis oikeaa HOMETTA - pukkaavat kengät, ja joka muutenkin näytti siltä, että asui jossain sillan alla, heltyi Pakkaus tuttavalliseksi. Ipana heittäytyi tyypin viiskymmentä vanhan verkkarin lahkeeseen ja yritti kiehnätä siinä vieressä tiskillä kuin juuri tämä herra olisi ollut hänen huoltajansa, eikä taaempana vuoroaan odottava edes vähän kunniallisemmalta näyttävä mammanasa.
Tyyppi oli niin p-a-s-k-a-i-n-e-n, että oli pakko tarttua toimeen ja Pakkausta huppuun. Kiskaisin tytön takaisin viereeni, ettei kakara saisi jotain helvetin HIV:iä jonkun deekun hupparista. Liittyköön Pelastusarmeijaan sitten aikuisiässä, jos hengailu elämän kaltoinkohtelemien kanssa kiinnostaa.
Siitä tuli tietysti huono omatunto. Minä, joka olen kuvitellut olevani suvaitseva ja myötätuntoinen ihmiseläjä, revin kakaran heti kauas ihmisestä, joka ei tehnyt mitään muuta pahaa kuin näytti ihan helvetin pahalta.
No, onneksi oli ne mässyt. Kun olin tarjoillut Pakkaukselle gourmet-aterian eli Saarioisten makaronilaatikkoa, alkoivat kekrijuhlat. Avasimme kaikki herkkupussit, emmekä välittäneet hevonpaskaa siitä, kuinka paljon mahaan meni. Välistä valitti Pakkaus, että "NYT ON MASSU TÄYNNÄ" ja välistä minä, että "Nyt ei mahdu enää mitään!" Mutta mahtui silti. Molemmille.
Kun viimein kasin jälkeen pyörimme portaat alas makkariin, olimme niin suklaan ja juustonaksujen uuvuttamia, että nukahdimme molemmat ennätysvauhtia.
Aamulla sitten Pakkaus tyhjensikin ennen aamupalaa 15 viimeistä suklaaherkkua, kun minä pyllistelin tiskikoneella.
Mitä minä olen sanonut saatana sata kertaa!? Vitun siivous pilaa aina kaiken!
Nimim. Katkera ämmä, joka ei saanut aamukarkkejaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti